Rakastan raivaamista ja sitä tunnetta kun tavara kävelee ulos talosta! Se on niin huumaavaa, että jopa se tömähdys kun roskispussi putoaa jäteastiaan tai vaatepussi heilahtaa UFFen laatikkoon saa minut hymyilemään ja olon kevenemään.
Tänään olen taas innolla pyörinyt kotona etsien kaikkia ihania kamalia roinakasoja. Ja on niitä onnistuneesti löytänytkin. Siivosin työhuoneeni koulutehtävän jäljiltä lomakuntoon, vaihdoin jopa samassa huoneessa olevaan varapetiin lakanat. Sen jälkeen löysin aikuisten makkarista muutaman soittimen, jotka ovat jääneet sinne pölyttymään. Imurilla pölyt pois ja kuvan kanssa myyntiin. No siitä innostuneena hyökkäsin kuopuksen huoneeseen jossa on vielä liian paljon leluja (monen muun määrään verrattuna kylläkään ei). Muovipussillinen roskiin, toinen odottamaan kirpparipöytää (joka on jo varattu niin ei tule joulunakaan ahdistusta). Samalla vapautui yksi pieni hyllykkökin myyntiin.
Nyt taidan olla valmis tältä päivää. Huomenna kerään voimani ja rohkeuteni ja lähden jouluostoksille. Kummipoika saa lahjan, samoin molemmat kummitytöt. Toinen on jo lähes aikuinen, mutta olen parin vuoden ajan kerännyt hänelle Iittala Teema-astioita, sillä on vain ajan kysymys kun muuttaa omaan asuntoon. Parin vuoden päästä alan hankkia hyötytavaraa myös muille kummilapsille, mutta ei ihan vielä. Nuorempi kummityttö rakastaa vaatteita ja niitä hän saakoon. Miehelle yksi DVD, omille lapsille ei luultavasti mitään (vieläkään). Tulee pakollisia toppavaate- ja luistinhankintoja kuitenkin. Äidilleni ajattelin antaa vain joulukukan ja isälleni... hmmm en tiedä. Mutta hän tulee meille jouluksi niin kyllä joku paketti pitää laittaa. Ehkä villasukat tai hanskat. Reinot sai viime jouluna.
Otetaan joulu rauhassa ja arvostetaan yhdessäoloa enemmän kuin materiaalista onnea. Eikä kotia tarvitse puunata lattiasta kattoon, normi viikkosiivous riittää. Lapsiperheessä ainakin sotkua tulee joka päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti